Venezuela :: Matkaopas Venezuelaan

pieni matkaopas

Vinkit

Milloin mennä?

VenezuelaVenezuelassa on turistikausi ympäri vuoden. Kuitenkin se, mitä lomalla meinaa touhuilla, määrittää pitkälti sen, ajoittaako reissu kuivaan kauteen vai sadekauteen. Kuiva kausi marraskuun lopusta huhtikuun loppuun on miellyttävämpi matkustusajankohta silloin, kun lomalla halutaan harrastaa kaikenlaisia ulkoilma-aktiviteetteja. Mikäli taas matkalla halutaan ehdottomasti nähdä esimerkiksi vesiputoukset upeimmillaan, kannattaa loma varata sadekauden (toukokuusta marraskuuhun) ajaksi. Kuivana kautena vesiputouksille ei välttämättä edes pääse soutupelillä ja putoukset saattavat näyttää kaiken lisäksi todella surkean kuivilta.
Lämpötilan suhteen ei tarvitse olla huolissaan oikeastaan milloinkaan, mikäli siis tykkää auringon lämmöstä hipiällä. Kuiva kausi on ihan parasta aikaa hengailla rannikolla ja käristää nahkaa, sillä 30 C°:een tietämillä keikkuva lämpötila on siihen touhuun mitä mainioin kun sademäärätkin ovat ihan mitättömän pienet. Rannikolta sisämaahan mentäessä lämpötila kuitenkin aina hiukkasen viilenee ja sadetta voi tulla enemmän. Myös alueen korkeus merenpinnasta mitattuna vaikuttaa lämpötiloihin siten, että mitä korkeammalla ollaan, sitä viileämpi sää. Siksipä esimerkiksi Andit ovat joiltain osin ikuisen jään aluetta. Vaikka Venezuelan ilmasto vaihtelee mentäessä maan osasta toiseen, lämpötilojen vaihtelu on kuitenkin vuodenaikojen mukaan aika pientä. Yleisesti ottaen kuiva kausi on kuitenkin pikkaisen viileämpää aikaa kuin sadekausi.

Luonnon vaarat

Venezuelassa on seismistä toimintaa, eli se siis on maanjäristyksille herkkää aluetta. Myös rankkasateita ja niiden aiheuttamia maanvyörymiä ja tulvia voi myös esiintyä. Vaikka Karibialla usein esiintyy tuhoisia hurrikaaneja, Venezuelaan asti ne eivät kuitenkaan normaalisti ulotu. Isla de Margaritan saaren rannoilla elelee meduusoja, joten uidessa kannattaa olla varovainen. Myös vahvat merivirrat voivat viedä varomattoman uimarin mennessään.

Turvallisuus

Matkailijoiden turvallisuuden parantaminen on ehdottomasti Venezuelan viranomaisten suurin haaste. Maan turvallisuustilanne on tänä päivänä melko kehnolla tolalla ja matkailijoiden tulisikin olla varovaisia ainakin suurkaupungeissa yksin liikkuessaan ryöstetyksi tai pahoinpidellyksi tulemisen riskin vuoksi. Matkailijoita kehotetaan välttämään varsinkin Caracasin ja Maiquetian lentokentän välistä moottoritietä pimeän aikaan, mikäli suinkin mahdollista. Myös huumekauppa rehottaa ja mielenosoitukset voivat yltyä vaarallisiksi mellakoiksi. Normaalia varovaisuutta tuntemattomien henkilöiden kanssa asioidessa on syytä noudattaa ihan ajasta ja paikasta riippumatta, poliisitkaan eivät välttämättä kaikki ole ihan puhtoisia pulmusia. Pimeitä rahanvaihtajia ja takseja on syytä välttää, kuten myös slummialueita (barrios). Matkustaminen ja liikkuminen Kolumbian rajan läheisyydessä on parempi jättää tekemättä, sillä siellä voi pian joutua kolumbialaisen sissiliikkeen kaappaamaksi. Venezuelalainen liikennekulttuuri on myös aika villiä sekä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Isla de Margaritan saarella hotellialueella lomailua kuitenkin voidaan pitää suhteellisen turvallisena. Kaikkialla on kuitenkin hyvä muistaa turvata selustansa pankkiautomaateista rahaa nostaessa.

Rokotukset ja tartuntataudit

Hygienian ja elintarvikkeiden osalta turvallisuus ei ole myöskään sieltä parhaimmasta päästä, johtuen kuumuudesta, välinpitämättömyydestä ja ihan vain tietämättömyydestä. Vesijohtovettä ei tulisi lipittää juomavetenä, vaan on paras ostaa marketista teollista pullovettä janon sammuttamiseen.

Koko maassa esiintyy hyttysten levittämää Dengue-kuumetta, jota vastaan ei ole rokotetta, mutta jota vastaan voi suojautua hyttyskarkotteilla. Keltakuumetta ja malariaa esiintyy Venezuelan eteläosissa, sekä Kolumbian rajan läheisyydessä. Keltakuumerokotus suositellaan otettavaksi 10 vuorokautta ennen saapumista kyseiselle raja-alueelle, maahaan saavuttaessa se ei kuitenkaan ole pakollinen. Rokotuskortissa tulee olla merkintä rokotuksen lääkeaineesta. Malarianestolääkityksestä kannattaa jutella ennen matkaa lääkärin kanssa. Myös koleraa esiintyy huonon hygieniatason alueilla, sekä myös lavantautia. Kaikille matkailijoille suositellaan kohteesta riippumatta rokotesuojaa kurkkumätä- ja jäykkäkouristus, MPR sekä hepatiitti A.

Muuta huomioitavaa

Suomen kansalaisilta ei vaadita viisumia, mikäli oleskelu maassa kestää alle 90 vuorokautta. Passin tulee kuitenkin olla voimassa 6 kuukautta matkan päättymisen jälkeen.

Valuuttaa saavat vaihtaa uuden lain mukaan vain viralliset rahanvaihtotoimistot, eivät siis edes pankit tai hotellit. Matkustusvaluutaksi siis joko euroja tai US-dollareita, jotka vaihdetaan Bolivareiksi perillä Venezuelassa, esimerkiksi lentokentän valuutanvaihtokonttoreissa. Luottokortit hyväksytään monissa liikkeissä, mutta kurssi on huono ja sillä maksaminen voi olla muutenkin aika riskialtista puuhaa. Rahaa nostettaessa kannattaa suosia pankkien sisällä olevia nostomaatteja, sillä muualla riskinä voi olla luottokorttien tietojen kopiointi siihen tarkoitukseen kehitellyillä laitteilla.

Asioiminen lentokentällä

Caracasiin saavuttaessa kannattaa varautua siihen, että tullivirkailijat saattavat esittää kysymyksiä esimerkiksi matkan tarkoituksesta. Tällaisiin kysymyksiin vastataan yksinkertaisesti, että on vain käymässä maassa turistina. Matkatavaroita noutaessa virkailijoille luovutetaan myös maahan tullessa jaetun turistikortin toinen puolikas, toinen osa annetaan maasta poistuttaessa. Lentokentältä poistuttaessa ainut järkevä tapa hoitaa kuljetus turvallisesti on ottaa taksi lentokentän virallisilta taksitolpilta.

Liikkuminen

Lentäen

Melkeinpä jokaisen suuren kaupungin välillä liikennöi maan sisäisiä reittilentoja tekeviä lentoyhtiöitä, suurin niistä on Aeropostal (www.aeropostal.com) Ainakin Avensalla (http://www.avensa.com.ve/) on myös alennuslippuja ainakin perheille ja opiskelijoille.

Vesireittejä

Lautan tai laivan kyydissä pääsee kulkemaan Puerto La Cruzin ja Margaritan saaren välillä (matka-aika 2h 45min). Vaikka Venezuelan edustalla on paljon muitakin saaria, niihin ei ole järjestettyä reittiliikennettä.

Rautateitse

Ainut rautatie kulkee itä-länsisuunnassa Acariquan ja Maturin kaupunkien välillä ja sillä hoidetaan niin tavaraliikenne kuin matkustajaliikenne.
Teitä pitkin
Venezuelassa on oikean puoleinen liikenne. Teiden laatu vaihtelee aika paljon, mutta päätiet ovat yleensä suht hyvässä kunnossa, mutta pienempiä ei välttämättä ole päällystetty lainkaan. Venezuelassa ajetaan ihan röyhkeästi päin punaisia valoja, joten tarkkana saa olla, muutenkin liikenne on suoraan sanottuna kaoottista. Bensapumpun hoitajat odottavat tippiä työnsä palkaksi.
Bussilla kulkeminen on halpaa, mutta matkan laadusta ei aina ole takeita. Bussilla liikkumisen tilalle onkin tullut viime aikoina por puestosit, eli jonkinsortin bussin ja taksin välimuodot, joilla kuljetaan ainakin lyhyehköjä matkoja.

Auton vuokraus on aika kallista. Autoja saa vuokrattua jo esimerkiksi heti Caracasin lentokentältä, mutta myös suurimmissa kaupungeissa on auton vuokrauspalveluja.

Metro on Caracasissa mukava ja halpa kulkuväline.

Vaikka ainakin Caracasin virallisissa takseissa on mittarit, voidaan hinta yleensä neuvotella erikseen kuljettajan kanssa. Kyydin hinta pompsahtaa kello 20 jälkeen tuplahinnaksi, eikä keskiyön jälkeen käytetä taksamittareita ollenkaan. Kuljettajille ei jätetä tippiä, elleivät he kanna matkalaukkuja. Pitää kuitenkin muistaa se, että suositeltavaa on ottaa virallinen taksi, jonka tunnistaa valkoisesta väristä ja keltaisesta numerolaatasta. Lentokentältä lähdettäessä taksi voi olla myös Black Explorer.

Moottoripyörällä ajaminen on kiellettyä Caracasissa kello 22 jälkeen.
Matka-aikoja Caracasista toisiin kaupunkeihin
• Porlamar: n. 45 min.
• Canaima: n. 1 h 15 min.
• Cumana: n. 45 min.
• Maracaibo: 1 h

Ostokset ja tuliaiset

Venezuelan ehdottomasti suosituimpien tuliaisten joukkoon kuuluvat sikarit, paikallinen rommi, suklaa, aidot venezuelalaiset riippumatot ja helmet sekä lasitetut savitavarat. Myös imelän pröystäilevästi maalatut pienoisveistokset, joissa komeilee nainen mahtavine rintavarustuksineen on tunnettu esine.
Kaupungeista voi löytää niin isoja ostoskeskuksia kuin pikku-putiikkejakin, joissa on myynnissä ihka aitoja merkkivaatteita kuin myös piraatteja. Markkinakojuilta löytää edullisesti ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Ruoka ja juoma

Venezuelalaisen keittiön perusraaka-aineita ovat kumina ja sahrami, mutta suosituimpien ruokalajien omaleimainen ja hienostunut maku tulee paikallisten juurien ja vihannesten käytöstä ruuanlaitossa. Venezuelalainen kahvi on erinomaista, ja se kuuluukin tärkeänä osana kulttuuriin. Viinien ystäville ei ole tarjolla paikallisia herkkuja, mutta rommin ja oluen ystäville sitäkin enemmän. Tässä muutama esimerkki kansallisista erikoisuuksista ja herkuista:
Ruokia
• Arepas (leipä, joka on tehty luonnonmukaisesti jauhetusta viljasta, vedestä ja suolasta)
• Pabellón criollo (suikaloidusta lihasta tehtyä hakkelusta, joka tarjoillaan paistettujen ratamojen, riisin ja mustien papujen kanssa)
• Hervido (soppa, jossa on joko liha- kana- tai kalakimpaleita sekä vihanneksia ja juuria)
Juomia
• Chicha Andina (johon tulee ananasta ja maissijauhoja)
• Merengada (hedelmää, maitoa, jäätä ja sokeria)
• Pousse-café (jälkiruokalikööri)